Vien lapseni muiden vanhempien tavoin aamuisin päiväkotiin, jotta voin työlläni palvella yhteiskuntaa. Lapseni viettävät päiväkodin henkilökunnan kanssa ison osan arkipäivistä. Jätän lapseni hoitoon luottaen, että heillä on siellä hyvä ja turvallista olla. Tietäen, että heillä on tarpeen tullen tuttuja ja turvallisia aikuisia ympärillä. On iso asia luottaa kaikista arvokkaimmat asiat työpäivien ajaksi toisten huomaan.
Varhaiskasvatuksen henkilöstöpula on asia, joka on laajasti tiedostettu. Haasteet henkilöstömitoituksen kanssa on läsnä usein ja se huolestuttaa. Tuntuu pelottavalta jättää pieni lapsi ryhmään, jossa on toistakymmentä lasta, mutta vain yksi aikuinen. Äkillisiä poissaoloja, joihin reagoidaan niin nopeasti kuin mahdollista, tulee väistämättä ja sen ymmärrän. Pidän kuitenkin hyvin ongelmallisena sitä, että vuoroja suunniteltaessa mennään rimaa hipoen siitä, missä vähimmällä päästään. Työ on raskasta ja ottaa veronsa. Työhyvinvointiin käytettävä resurssi on pientä verrattuna tarpeeseen.
Kun jotain puuttuu, tai jotain isoa muuttuu, vaikutuksen huomaa väistämättä. Mitä pienemmistä lapsista on kysymys, sitä suuremmat vaikutukset ovat. Turvalliset ja tutut aikuiset ovat asia, josta pitää varhaiskasvatuksessa pitää kiinni. Näin sanoo myös varhaiskasvatuslaki. Varhaiskasvatuksen tulisi aina ensisijaisesti huomioida lapsen etu palveluita suunniteltaessa, järjestettäessä tai tuotettaessa. Lain mukaan varhaiskasvatuksen tulee kasvu- ja kehitysympäristönä edistää pienten lasten hyvinvointia, kehitystä ja oppimista. Tämän lisäksi varhaiskasvatuksen tulee turvata mahdollisimman pysyvät vuorovaikutussuhteet lasten ja varhaiskasvatushenkilöstön välillä.
Toteutuuko lapsen edun ensisijaisuus, oikeus turvalliseen ympäristöön ja vuorovaikutussuhteiden pysyvyyteen, jos työnantajan päätöksellä lähes koko päiväkodin henkilöstö pakkosiirretään toisiin päiväkoteihin? Onko työympäristö varhaiskasvatushenkilöstöä arvostava ja kunnioittava? Onko tämä toimintatapana se, jota Porin kaupunki haluaa työnantajana harjoittaa?
Aikuisten väliset pulmat eivät saa heijastua lasten arkeen ja oikeuksiin. Aikuisten ongelmia ei ratkaista sillä, että syksyn koittaessa päiväkodissa ei välttämättä ole yhtään tuttua aikuista vastassa. Tämä porilaisen päiväkodin aivan käsittämätön toimintatapa on hyvin huolestuttava eikä se ole linjassa varhaiskasvatuslain kanssa. Asiaan pitää löytää jokin toinen ratkaisu. Henkilökunta ansaitsee arvostusta ja lapset pysyvyyttä.
Kiitos teille, jotka teette työtä varhaiskasvatuksessa. Teette arvokasta työtä, josta liian harvoin ja liian vähän saatte kiitosta. Olette korvaamattomia!
Viliina Välimäki
kolmen kyseistä päiväkotia käyvän lapsen äiti